Olen lukenut elämäni aikana varmaankin satakunta 40- ja 50-lukujen tyttökirjaa ja koululaisromaania. Nykyään huvitan itseäni etenkin kirjojen mainioilla opettajakuvauksilla. Yksi hauska aspekti on opettajien lempinimet. Kaikenlaista löytyy: Moppe, Pulla, Bamssi, Tatti, Nukke, Popsi, Hauki, Tikku, Lukkari, Nalle. Opettajien kuullen käytetään tietenkin virallista puhuttelunimeä "maisteri_(sukunimi)_". Tyttökirjojen opettajat nimineen ovat fiktiivisiä, mutta lempinimikäytäntö on monien tuolloin koulunsa käyneiden muistelusten perusteella aito. Lempinimen etymologiana oli useimmiten opettajan oikea nimi tai jokin ominaisuus. Opettajanakin toimineen runoilija Aaro Hellaakosken opettajalempinimi oli Koukku, koska oppilaiden mielestä sukunimi muistutti hellankoukkua.

Käsittääkseni opettajien lempinimet olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus ainakin 60-luvulle asti. Ehkä peruskoulu tappoi lempinimet, koska nykyään on toisin. Mahdollisiksi lempinimiksi muodostuvat korkeintaan lukujärjestyksissä käytettävät kryptiset nimikirjainlyhenteet: STA, HKUR, KVI, ANKE, RUH jne. Nämä persoonattomat koodit ovat kuitenkin jollain tavalla armollisia. Mieluummin sentään käyttäisin kirjainlyhennettä kuin kantaisin vuosikausia jonkin ei-mairittelevan ominaisuuden motivoimaa lempinimeä. Ei nimi opettajaa pahenna, mutta Pullan kaltainen nimi saattaisi olla pieni kolaus ylpeydelle.